Näin partisaanit hyökkäsivät Seitajärven kylään

Seitajärven partisaani-iskussa 7.7.1944 murhattiin 11 naista ja lasta. Perjantaina 7.7.1944 kello 3.30 aamuyöllä kun Seitajärven kylä vielä nukkui, alkoi neuvostopartisaanien julma hyökkäys. Kylän asukkaat heräävät kauhistuneina silmittömään ampumiseen ja konetuliaseiden rätinään. Partisaanit hyökkäävät samanaikaisesti Arajärven, Mattilan ja Ollilan taloihin. Järkyttyneet äidit ryntäävät suojelemaan lapsiaan. Isät ovat rintamalla. Taloissa on vain vanhuksia, naisia ja lapsia. Seitajärven kylä on muuttunut aamuyön tunteina hirvittäväksi murhapaikaksi. Partisaanit ryöstivät kylästä kaiken mitä löysivät. Mukaansa he ottivat niin paljon kuin pystyivät kuljettamaan, sytyttäen sitten kylän talot ja rakennukset palamaan. Partisaanit ottivat vangiksi 18-vuotiaan Eliisa Ollilan ja 16-vuotiaan Valtterin sekä Jalmari Arajärven. Heidät murhattiin useita päiviä myöhemmin.

Muut 11 naista ja lasta kuljetettiin metsään. Useimmat heistä raiskattiin, jonka jälkeen heidät kaikki surmattiin. He olivat viimeisillä voimillaan kuoleman tuskassa vääntäneet ja käpertäneet itsensä erilaisiin asentoihin. Monen silmät katsoivat lasittuneina ja kysyvinä tyhjyyteen. Monet kasvot olivat vääntyneet tuskasta mitä ihmeellisimpään irvistykseen. Monien silmät oli myös sidottu kylästä ryöstetyillä pyyheliinoilla. Selvästi oli havaittavissa, että joku oli vielä yrittänyt paeta ja on koettanut vetää itseään tuskissaan maassa. Nyrkkiin kouristuneisiin käsiin ja sormien väliin on maasta irronnut sammalia ja marjanvarsia, kun hän on yrittänyt kiskoa itseään pois murhaajan ulottuvilta. Pakomatka on kuitenkin päättynyt tuskien taipaleella voimien loppuessa tai murhaajan luotiin.

Selvitystä molemmin puolin rajaa

Partisaani Valentin Smirnov kertoo Seitajärven kylän vangiksi otetuista:

”Meillä oli kolme vankia, kun pakenimme suomalaisia. Kun olimme jo lähellä rajaa ja olimme kulkeneet yli kolme päivää, esikunnasta tuli määräys luopua vangeista. Kukaan meistä ei olisi halunnut ampua heitä, mutta muuta ei kuulemma voitu tehdä. Meillä oli vankeina sisarukset, tyttö ja poika ja suomalainen sotilas. Minun tehtäväkseni määrättiin ampua tyttö. Olimme sopineet, että emme ammu sisaruksia toistensa nähden. Poika vietiin kauemmaksi, ja sen jälkeen olin näyttävinä tytölle jotain metsässä ja kun tyttö katsoi metsään, ammuin hänen takaraivoonsa kaksi laukausta. Luotien paineet heittivät tytön molemmat silmät kahden metrin päähän maahan. Olen nähnyt tästä tapahtumasta unta koko ikäni. Silmien lentäminen oli kauhistuttava näkymä. Minua seuraa tämä tapaus alinomaa.”

Tapahtumien taustaa

Partisaanien hyökkäykset suomalaisia siviilejä vastaan tuntuvat tänä päivänä järkyttäviltä, varsinkin kun ne erotetaan historiallisesta taustastaan.

Partisaani on yleisnimitys sissitaistelijalle, joka kuuluu järjestäytymättömään taisteluryhmittymään. Miksi neuvostoliittolaiset partisaanit hyökkäsivät viattomien suomalaisten siviilien kimppuun järkyttävin seurauksin? Sissitoiminta oli yksi sodankäynnin muoto, jolla levitettiin pelkoa ja tuhoa vastustajan riveihin. Suomi piti yllä valloittamillaan alueilla Karjalassa omaa miehityshallintoaan.

Suomella oli Karjalassa omat keskitysleirinsä, joissa oli yli 20 000 venäläistä, joista suurin osa oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Keskitysleireille kuoli tuhansia venäläisiä. Suomen valloittamalta alueelta oli joutunut pakenemaan evakkoon yli 500 000 venäläistä. Suomalaisten vangeiksi joutui 64 000–72 000 venäläistä sotilasta, joista 18 550 kuoli Suomessa vankeudessa. Suomalaiset teloittivat noin 1000 neuvostosotilasta, koska nämä vangit eivät totelleet suomalaisten määräyksiä. Julmuudet olivat siis molemminpuolisia. Suomessa vaiettiin partisaanien julmuuksista kymmeniä vuosia Neuvostoliiton pelossa. Myös omat julmuudet on pidetty visusti salassa.